Kuukausi Hyvinkääläisenä

Aika menee siivillä
ja Remustakin on tullu jo iso poika!

Meillä on mennyt hyvin, 

tuo toveri on rikastuttanut meidän elämää jo huimasti näiden viiden kuluneen viikon aikana.
Sanomattakin siis selvää, että katumapäälle emme ole tulleet :)

Se on kekseliäs, seurallinen ja energinen pikku hirviö! Jokainen joka sen kanssa hetken aikaa viettänyt on menettänyt sydämensä sille.


Myös oma asenteeni muiden ihmisten ennakkooluloja kohtaan on laskenut. Se on oikeastaan eilisen eläinlääkäri käynnin ansiota. Meillä oli aika Hyvinkään Animiukseen. Meitä omistajia jännitti tietenkin enemmän ja olimme jo hyvissä ajoin paikalla. Kun astuimme sisään huomasin muiden asiakkaiden hymyt ja sillä hetkellä jokainen paikalla oleva asiakas koiransa kanssa tulivat tervehtimään meitä ja meidän pientä suurta miestä. Kehujakin sai kovasti. Meitä pyydettiin siirtymään ell tutkimus huoneeseen. Hetken juttelimme ja ell sanoi, että on aika nostaa koira pöydälle. Hän katsoi ensin yleisesti koiran olemusta ja terveyttä ja selitti meille samalla. Korvat on hienot, turkki hyvässä kunnossa. Silmät ei vuoda ja nenäryppy on pieni. Asento komea ja etu sekä takajalat asettuneet hyvin. Sitten ell kuunteli sydäntä ja hengitysteitä. Ei ylimääräisiä sydänääniä, eikä hengitys rohissut yhtään. Ell sanoi, että pieni suuri poikamme on oikein komea yksilö. Toivomme, että kehitys jatkuu samaan malliin, kovin olemme ylpeitä Remusta ja tuskin tarvitsee edes mainita, että piikkiä rempula ei edes huomannut kun oli niin kiire herkutella :D

Kun olimme lähdössä, niin kassalla oleva hoitaja alkoi juttelemaan vielä meille. Selvisi, että hänen siskollaan on samasta pentueesta bulli. Mieltä virkistävää saada omia ajatuksia sekä asenteitä korjattua muita ihmisiä kohtaan :) Hoitaja kehaisi vielä Remun sieraimia, näyttävät tilavilta. Oma kokemukseni Animiuksen henkilökunnasta ja palvelusta on siis todella positiivinen.

Eläinläälärin valintaan vaikutti tämä: Leivoin yksi ilta leipää ja Olin niin tohkeissani etten huomannut lattialle pudonneen pikkuosen hiivaa. Remu, tietenkin ennätti heti paikalle ja söi kuivahiivan. Hetken päästä Kaveri oksensi kaksi kertaa ja meni pedilleen todella toipuneen näköisenä. Tiesin, että hätä ei voi olla suuri koska määrä oli pieni ja remu oli oksentanut tämän jälkeen. Se, että remu oli niin apaattisena pedillään sai minut huolestumaan. Koitin saada remua leikkimään, mutta se ei hievahtanutkaan. Rupesin soittelemaan eläinlääkäreille. Kauhukseni huomasin soittavani jo kolmatta eri eläinlääkäriä puhelimeen joka meni vastaajaan PÄIVÄLLÄ KELLO KOLME. Niinkun arvata voi, neljännen puhelun kohdistin Animiukseen ja sieltä vastattiin välittömästi. Siellä kuunneltiin ja neuvottiin rauhallisesti. Tarkkailin tunnin verran remua puhelun jälkeen ja soitin uudestaan ja kerroin että kauhukakara alkaa vaikuttaa taas omalta itseltään. Annoin hyvää plautetta ja varasin ajan ensimmäisiin rokotuksiin. 

@ Sarppa ja Remu kumartaa!