Täydet viisi tähteä viime yöstä!
Rempula väsähti kun me ihmiset katsottiin Top gearia. Kun se loppu niin taistelumato sitten päätti herätä, noh me päätettiin mennä nukkumaan.
Ajateltiin kokeilla kongi-lelua, laitettiin sinne mössöherkkua ja jätettiin se Remulle. Että on hyvä keksintö tommonen aktivointilelu, ihan innostuin ja meinaan kyllä katsella lisää tuon tapasia!
Rempula väsähti kun me ihmiset katsottiin Top gearia. Kun se loppu niin taistelumato sitten päätti herätä, noh me päätettiin mennä nukkumaan.
Ajateltiin kokeilla kongi-lelua, laitettiin sinne mössöherkkua ja jätettiin se Remulle. Että on hyvä keksintö tommonen aktivointilelu, ihan innostuin ja meinaan kyllä katsella lisää tuon tapasia!
Remunkin mielestä ihan huippu hyvä juttu.
Siirryttiin N:n kanssa kamarin puoellle ja kuunneltiin kun hetken aikaa rempula remusi kongin kanssa ja tämän jälkeen tuli nuuskimaan makkarin ovean raosta. Kerran vinkaisi, jonka jälkeen meni omaan huoneeseensa räksytti muutaman kerran kulketuskopalleen, kipitti hakemaan lelunsa keittiöstä ja roudasi ne koppaan. SITTEN REMU HILJENI, oon mä ylpee tosta pikku taistelumadosta! Meinaa kaksi ekaa yötä (mitkä nukku hyvin\ei itkenyt meidän perään meni varmasti uuden paikan ja ihmisten piikkiin) kaks seuraavaa yötä itkettiin ja viides yö oltiin jo ihan isäntänä. Myöskään aamu ininää ei ollut! Vasta kun rempula kuuli, että juteltiin kammarin puolella niin haukahti kerran. Ja kun tultiin makkarista, sitä ilon määrää kun ei oikein ees tienny miten päin olla :) Ja kyllä sitä huomaa, että alkaa asettua ja oikea luonne alkaa tulla esiin. Onneks oon itekkin täys luupää, ymmäretään toisiamme jollain tasolla.
Siirryttiin N:n kanssa kamarin puoellle ja kuunneltiin kun hetken aikaa rempula remusi kongin kanssa ja tämän jälkeen tuli nuuskimaan makkarin ovean raosta. Kerran vinkaisi, jonka jälkeen meni omaan huoneeseensa räksytti muutaman kerran kulketuskopalleen, kipitti hakemaan lelunsa keittiöstä ja roudasi ne koppaan. SITTEN REMU HILJENI, oon mä ylpee tosta pikku taistelumadosta! Meinaa kaksi ekaa yötä (mitkä nukku hyvin\ei itkenyt meidän perään meni varmasti uuden paikan ja ihmisten piikkiin) kaks seuraavaa yötä itkettiin ja viides yö oltiin jo ihan isäntänä. Myöskään aamu ininää ei ollut! Vasta kun rempula kuuli, että juteltiin kammarin puolella niin haukahti kerran. Ja kun tultiin makkarista, sitä ilon määrää kun ei oikein ees tienny miten päin olla :) Ja kyllä sitä huomaa, että alkaa asettua ja oikea luonne alkaa tulla esiin. Onneks oon itekkin täys luupää, ymmäretään toisiamme jollain tasolla.
Tällä hetkellä istun lattialla tyynyn päällä, katselle lämmittävää takkatulta, pikku ruttuturpa sylissä, N sohvalla katsellen ja hymyillen meitä. Mietin voisiko asiat paremmin olla?
@Sarppa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit otan avosylin vastaan <3