Vinku iita Remu

Kolmas kerta toden sanoo. Kolmantena yönä meijän reppana sitten alotti itkemisen kun piti jäädä omaan huoneeseen nukkumaan. Itkusta ei meinannu loppua tulla ja ihan sydämestä otti, niin raukalta se kuulosti!

Ootettiin kauan että vinkuminen loppu ja kun Remu lopetti niin lähdettiin ulos pissalle. Toivoteltiin hyvät yöt ja taas tuli itku. Noh, eihän meilläkään uni tullut ennen kuin reppana rauhottu. No lopulta se kyllä rauhottukin. Aamulla oli myös ensimmäinen kerta kun herra ilmotti olevansa hereillä ja huoneesta päästyään herra alkoi vaatia murkinaa. Kovin on siis määrätietoinen tämä meidän Remu.

Hetken kerkesimme olemaan ihan vaan perheen kesken ennen kuin tuli taas vieraita. Siskoni perheensä kanssa, sekä heidän armaani koira. Siskoni on oikea pölvästi, niinkun isosiskot yleensä ovat. Hienosti meidän pieni mies meni häntätypykkä heiluen tervehtimään jokaista. Lempi leikkikaveri ihmisistä kumminkin oli kummipoikani Alex 6v. Hetken päästä päästimme Armaanin yläkertaan tutustumaan Remuun. Se meni hienosti, mitä tuo meidän taistelumato luuli olevansa ihan päällikkö. Ensin härnättiin ja sitten kipitettiin piiloon sellaiseen paikkaan mihin Armaani ei mahtunut :D.

 Ovikello soi ja vanhempani saapuivat myös uutta perheen jäsentä tervehtimään. Pikkuinen oli tosin pitkän riekkumisen jälkeen niin väsy, että uni painoi käpälää. Kauaa ei Remu kumminkaan malttanut nukkua, olihan nyt kumminkin vieraita kylässä. Iloinen olen siitä, ettei ainakaan vielä Remulla ole väliä onko ihminen sukupuoleltaa mies, nainen, lapsi vaan kaikki otetaan avosylin vastaan. Odotan innolla sitä, kun pääsen viemään Remun vierailulle meille töihin, nuorten kehitysvammaisten asuntolaan.